keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Bolivian aavikoilla

Lauantaina matka jatkui bussilla kohti pientä kylää nimeltä Uyuni. Matka sujui joutuisasti Hannen harrastaessa eläinmerkkien bongausta. Uyunin kyläpahanen sijaitsee ihan suola-aavikoiden reunalla ja sijainti oli myös syy meidän vierailuun.

Laamat juoksenteli tiellä

Varo laamaa!

Kaupunki oli pieni, epäsiisti ja tyhjän oloinen. Illalla käytiin syömässä laamaa paikallisella klubilla. Laama ei ollut kovin miellyttävä makuelämys ja hävisi alpakalle 100-0. Tämä saattaa selittyä sillä, että esim. Perussa ei laamaa syödä, koska se on työeläin, mutta toisin ajatellaan näköjään köyhässä Boliviassa. Illallisen jälkeen oli ilta meidän osalta paketissa ja sänky kutsui.

Laamapihvi

Sunnuntaina herättiin odottamaan jeeppien saapumista. Jeepit saapuivat vajaan tunnin myöhässä (ajallaan Bolivian ajassa..), joihin saatiin sullottua kaikki tavaramme sekä koko porukkamme. Meillä kävi hyvä tuuri ja meidän autoon tuli kuskin lisäksi vain viisi ryhmämme jäsentä.

4wd

Ensimmäisenä kohteena oli hylätty juna-asema, jonka Bolivialaiset olivat ihan itse tuhonneet jossain sodassa. Asemalla otettiin muutamat valokuvat, jonka jälkeen matka jatkui kohti paikallista suolatehdasta. Aika mitään sanomaton paikka, josta ei jäänyt käteen oikein mitään. Suolatehtaan jälkeen suunnattiin aavikolle, Salar de uyuni kutsui. Tunnin köröttelyn jälkeen painoi kuskimme jarrua ja alkoi lounaan valmistus. Lounaan valmistuksesta huolehti kaksi kokkia, joten meillä jäi aikaa leikkiä kameroilla ja ottaa tosi hienoja kuvia..




Suolaa

Lisää suolaa

Mini-Tuomas ja Hanne

Lounaan jälkeen hypättiin taas Toyotiin ja matka jatkui "saarelle", jonka nimeä ei nyt pysty muistamaan. Fiilis oli aika outo, ihan kuin olisi katsellut jotain suomen lukuisista lahdista keskellä kovinta talvea. Ainoana erona se, että ilma on paahtavan kuuma.. Saarikierroksen jälkeen oli edessä enää matka kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa ja poistuminen suola-aavikoilta tavallisille aavikoille. 


Turpo ja Urpo ja kaktus


Hotelli oli mielenkiintoinen. Suihku maksoi ekstraa, sähköt oli päällä vain klo 19 - 22 ja koko hökötys oli tehty suolasta, niinpä. Ilta sujui kuitenkin rattoisasti viiniä nautiskellen ja erilaisia korttipelejä pelaten.

Suolahuone

Maanantaiaamuun herättiin vierkeänä hyvin nukutun yön jälkeen.. :) Matkaa taitettiin samoilla jeepeillä pysähtyen jos jonkinlaiseen laguuniin. Nähtiin flamingoja ja muita elukoita. Illan päätös oli taas 5 tähden hotelli, jossa majoitumme dormeihin, apua! Ensimmäinen yö yksin sängyssä yli kahteen kuukauteen! Ilta sujui tutun kaavan mukaisesti, joskin ensimmäinen yö oli vienyt pahimmat juhlimishalut, joten yöpuulle päästiin vähän selvemmissä tunnelmissa. :)

Hiekkamyrsky

Flamingot ja kamelinsukulaiset

Kettu

Chincilla


Tiistai ja matka Chilen puolelle, vihdoinkin! Jotenkin sitä alkoi olla jo aika kypsä aavikoihin ja siihen autossa istumiseen. No, autossa saatiin kuitenkin istua vielä nelisen tuntia ennen kuin Chileen päästiin ja matkalla saatiin myös pysähtyä nauttimaan geysireistä.

Geysiri haisi pahalta


Chilen puolelle päästyä oli muutos melkoinen. Heti rajan ylityksen jälkeen muuttui tiet asfaltoiduksi, tien varsilla oli isoja työkoneita, kun Bolivian puolella oli ollut vain laamoja. Kuten Lehdon Tuomas hyvin totesi, siinä näki esimerkin mitä eroa ihan käytännössä on kapitalismilla ja sosialismilla. :)

Bolivian raja

Rajan ylityksen jälkeen saavuttiin San Pedro De Atacaman hippiyhteisöön. Päivä meni kaupunkiin tutustuessa ja bookatessa huomiselle sandboarding reissu, joten kausi päästään avaamaan vähän erilaisessa tunnelmissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti