Maanantaipäivä meni aika hiljaisessa merkeissä Punossa. Hanne ja Marica tulivat kipeiksi ja makasivat kuumeessa koko päivän sängyssä. Käytiin lounaalla porukalla ja muuten vaan lepäiltiin omissa huoneissaan. Ilta meni hotellin ravintolassa pelaten korttia ja omia oluita nauttien.
Tiistaiaamulla alkoi pakomatkamme Perusta. Lakkolaiset olivat katkaisseet tiet ja näin ollen kulkoneuvoksi valikoitui vesibussi. Ensin hotellilta meitä tuli satamaan noutamaan polkupyörätaksit, jotka saivatkin pienellä puuskutuksella meidät tavaroineen rantaan. Rannassa tavarat sidottiin vesibussin katolle ja matka kohti Boliviaa sai alkaa.
Vesibussissa nukuimme noin 3h, kunnes tuli käsky siirtyä kannelle tavaroiden kanssa. Olimme ajaneet jonkun saaren eteen, josta soutuveneet vanhojen naisten soutamina tuli meitä hakemaan. Veneet olivat vanhoja ja vuosivat aika pahasti, mutta onneksi matka rantaan oli aika lyhyt. Rantaan päästiin turvallisesti ja myös tavarat säilyivät lähes kuivina.
Rannassa heitettiin rinkat selkään ja edessä oli vartin köpöttely rajalle. Matka oli Hannelle vähän rankka, johtuen eilen alkaneesta kuumeilusta ja päänsärystä, mutta hyvin jaksettiin kuitenkin perille. :) Rajalla hoidettiin muodollisuudet ja päästiin Bolivian puolelle, vihdoinkin!
Bolivian puolelle ahtauduttiin pieneen pikkubussiin, joka kuskasi meidät Copacabanalle tarkoituksena vaihtaa bussia ja nauttia lounasta. Bussi löydettiinkin, mutta samalla meille selvisi että olemme niin paljon myöhässä aikataulusta, että lounaaseen ei ole aikaa. Noh, tulevan lauttamatkan aikana voisi ostaa jotain snäcksiä.
Tunnin päästä saavuttiin lauttarantaan, joka olikin aikamoinen kokemus. Erittäin pienillä lautoilla bussit ja pienet rekat siirtyivät saarelta rannikolle ja toisinpäin. Bussit kuitenkin tyhjennettiin ihmisistä ennen lauttaan ajoa ja meidät kuljetettiin veneillä rannikolle.
Vielä istuttiin muutama tunti bussissa, kunnes pääsimme ensimmäiseen majapaikkaamme Bolivian puolella, joka sijaitsi La Pazin kaupungissa.
La Pazissa oli luvassa Rubenin ja Georgen syntymäpäivät. Syntymäpäiviä lähdettiin viettämään ravintolaan, jotka Hanne joutui jättämään väliin kuumeilun takia.
Keskiviikkona matka jatkui kohti Sucrea. Nyt oli Tuomaksellakin jo kuumetta, joten reissu jatkui mukavissa tunnelmissa. Perille päästyä saimme huoneen melkein heti ja siellä vietimmekin seuraavat kaksi vuorokautta sairastaen..
Perjantaina matka taas jatkui ja nyt olo oli molemmilla ja aika paljon parempi. Neljä tuntia bussissa, jonka jälkeen olimme perillä Potosissa.
Potosi on kuuluisa kaivoksistaan ja niihin lähdimmekin iltapäivällä tutustumaan. Vaelsimme useamman tunnin kaivoksissa välillä lähes kontaten. Aika rankka retki toipilaalle, mutta kovin mielenkiintoista oli nähdä missä oloissa jotkut painavat töitä.
Illalla käytiin yhdessä juhlimassa kaivoksilta selviämistä ja saatiin samalla vähän lisäinfoa mitä pitää ostaa mukaan huomenna alkavalle kolmen päivän retkelle suola-aavikolle. Pakkasta saattaa olla ja vessoja ei löydy, jippii. Suola-aavikoiden jälkeen onkin edessä Chilen puolelle siirtyminen, kohta alkaa olemaan paketissa tämäkin osa reissusta.. :(
