Cotopaxi ihan ite
Sinne kapuamista lähdettiin aamulla yrittämään ja ensimmäistä kertaa sai pukea pitkä kalsarit jalkaan sekä etsiä rinkan syövereistä pipon ja hanskat. Matka oltiin bookattu Gulliverilta (55usd, 39€) ja se sisälsi kuljetuksen, aamukahvin, oppaan, lounaan ja fillarit.
Kuitenkaan huipulle emme suunnitelleetkaan pääsevämme, se olisi vaatinut aikaa useamman päivänkin. Tarkoitus oli päästä noin 5000m korkeuteen jäätikölle. Ensin kapusimme 4860m korkeuteen tauolle ja teelle ja ainakin Hannella oli jo päänsärkyä ohuesta ilmasta johtuen.
Matkaa kuitenkin sinnikkäästi jatkettiin vaikka hiekka valui alta joka askeleella. Hanne jäi lepuuttamaan noin 4920m korkeuteen, kun Tuomas jatkoi vielä raahustamista tavoitekorkeuteen. Tavoitekorkeus saavutettiin, mutta laiskana miehenä Tuomas jätti viimeiset kaksi sataa metriä raahautumatta, koska takaisinpäin olisi pitänyt nousta yksi ylimääräinen nyppy.
Matka takaisin autolle sujui varsin vauhdikkaasti jyrkässä alamäessä juosten, onneksi ei sattunut mitään.. :)
Autolla mentiin alas vielä kaikista jyrkimmät alamäet, kunnes hyppäsimme polkupyörien satulaan. Jo parin ensimmäisen kilometrin aikana Hannen pyörän takarenkaasta kuului pihistää ja rengas olikin tyhjä jo alta aikayksikön. Onneksi eräs aussityttö oli niin kyllästynyt jo alamäkipyöräilyyn, että halusi hypätä autoon Hannen sijasta ja saimme jatkaa matkaa vielä noin 13km verran.
Alamäkipyöräily oli hauskaa ja vauhdikasta, mutta haastavaa irtohiekan ja koko matkan jatkuneen nimismiehenkiharan vuoksi. Kädet tärisivät vielä perille päästyämmekin.
Lagoonille päästyä pakattiin pyörät autoon ja matka jatkui kohti PapaGayo:a, jonne palautimme pyörät ja söimme lounasta. Enää olikin edessä kotimatka Quitoon, joka meni torkkuessa.
Mahtava päivä ja voimme suositella sekä retkeä, että jopa järjestäjää. :) Opas puhui englantia, kaikki sujui hyvin ja ryhmä oli sopivan pieni.
Illalla ehkä parille, mutta enempää ei uskalla, koska aamulla lähtö koskenlaskuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti