Otavalon markkinoilla ja huvipuistossa

Lauantaina suuntasimme kohti Otavalon markkinoita (40usd, 28€). Lähtö oli järjestäjän toimistolta klo 07.00, mutta eihän bussi sinne koskaan saapunut. Bussi oli hajonnut ja jonkun oppaan johdolla käveltiin muutama sata metriä josta pikkuinen täyteenahdettu bussi löytyi.

Ratkiriemukas matkaamme alkoi puolisentuntia myöhässä. Bussi oli vähän erilainen mihin oltiin aikaisemmin totuttu. Ensinnäkin täällä ihmiset on sen verran lyhyitä, että niskatyyny tuli olkapäiden korkeudelle. Toiseksi jalkatila puuttui kokonaan, joten nukkumisesta ei tullut juurikaan mitään. Onneksi mukana oli yksi aussi, jonka kanssa höpöteltiin koko matka ja vaihdettiin reissukokemuksia.

Matkalla oli Thaimaasta tutut sponsorien luona pysähtymiset. Ensimmäisenä kohteena oli "suklaatehdas", joka paljastui aika heikkotasoiseksi kahvilaksi (kahvi oli murukahvia, jonka sai itse sekoittaa) ja omistajana oli joku oppaamme sukulainen. Toinen stoppi oli joku kahvilan ja myymälän sekoitus, jossa oli näköalapaikka Lago de san pablo järvelle ja tulivuorelle. Samalta pysähdykseltä tuli kyytiin oppaamme vaimo myymään huiveja kiskurihinnalla..

Urpo ja Turpo ja vuori

Poika kerjäämässä ja vähän suuttunut, kun meillä ei ollut kolikoita antaa

1.11 on täällä All saints day ja kansallinen vapaapäivä, kuten myös 2.11, joka on kuolleiden muistopäivä (pyhäinpäivä?) ja hautausmaille on ruuhkaa.

Hautausmaa

Markkinoille päästyämme oli pettymys melkoinen. Otavalon markkinat ovat kuulemma yksi Etelä-Amerikan suurimmista markkinoista, joihin ihmiset tulee kauempaakin. Me kuvittelimme jotain Chatuchakin tyyppistä, mutta kyseessä oli Turun kauppatoria pienempi alue. Jotain ostettavaa kuitenkin löytyi, mutta marsuja emme päässeet valitettavasti maistamaan.

Markkinat kattoterassilta käsin

Täällä ihmiset on vähän lyhyempiä

Olisi tehnyt mieli ostaa lankoja kotiin

Paluumatka oli pitkä ja matkalla oli pari stoppia. Ensin pysähdyimme johonkin pieneen kylään, jossa nautimme lounasta ja kävimme nahkamarkkinoilla. Valitettavasti Hanne ei löytänyt sopivaa laukkua ja Tuomakselle ei löytynyt nahkahousuja.. Toinen stoppi oli jonkun hienon järven vieressä ja siellä hetki ihmeteltiin maisemia, kunnes kotimatka vihdoin pääsi alkamaan..

Cuicocha järvi ja cotacachi tulivuori

Sunnuntaina päätettiin lähteä lähelle olevalle vuorelle (4100m) kävelemään ja katsomaan miten mahtaa huomisen Cotopaxin vaellus- ja maastopyöräilyretken (55usd, 40€) kanssa käydä. Taksilla hissin alasemalle, josta munalla ylös (8,5usd, 6€). Ylhäällä käpyteltiin, ihasteltiin maisemia, maisteltiin kokateetä ja oltiin pilvessä :) 

Urpo ja Turpo ja vuori

Melkein pilvessä

Kokateetä pilvessä

Ala asemalla oli pieni huvipuisto, jota päätettiin käydä vilkaisemassa takaisin tullessa. Puistosta löytyi kartingrata, jota käytiin testaamassa. Ajeltiin kymmenen minuuttia (5 minuutin ajelu maksoi 7usd, 5€)  ja tuli todettua, että täällä ei kyllä mitään ratinpyörittäjiä ole ja toisaalta se tulee jo ilmi muutenkin liikenteessä.. Hanne sai melkein kaikki kierroksella kiinni. :)

Kartingrata 

Puistossa oli erilaisten laitteiden lisäksi pelihalli, jossa käytiin tuhlaamassa muutama dollari. Peleistä Tuomas voitti Hannelle ison koiran, tai sitten ei.. Pelattiin hummapeliä (tuttu lintsiltä), jonka Hanne voitti ylivoimaisesti ja sai palkinnoksi ison pehmolelun, joka esitti koiraa. Todettiin, että sitä ei lähdetä Suomeen raahaamaan, joten Hanne lahjoitti sen yhdelle pikkutytölle, joka oli kovin iloinen saamastaan lahjasta. Loppuilta meneekin hotellilla leväten ja henkisesti valmistuen huomiseen Cotopaxin reissuun.. Luvassa ensimmäistä kertaa tällä reissulla lunta ja pakkasta jossain yli 5000 metrissä, jos vaan sinne asti jaksetaan kavuta.

Voittajan on heleppo hymyillä!