Hanne ajoi ojaan!

Aamulla saatiin nukkua jopa kahdeksaan, juhlaa! Herätyksen jälkeen hotellin aamupala naamariin ja jäätiin odottamaan pickuppia hotellilta kohti mönkijäsafaria.

Meidän opas näyttää koko ajan siltä, että olisi kännissä tai jossain muissa kamoissa. Puhuu hitaasti, heittää sairasta läppää ja nauraa koko ajan. Ehkä se on vaan osa persoonaa, mutta kyllä aamulla taas mietitytti, kun Ruben krapulaisen näköisenä tuli aulaan kertomaan, että mönkkärijuttu ei nyt ihan samanlaisena toteudukaan.. Oli kuulemma yrittänyt saada tuttuansa kiinni, mutta ei ollut saanut ja siitä syystä nyt on joku uusi järjestäjä, josta ei hirveästi kokemusta ole. Luultavasti olivat olleet yhdessä dokaamassa ja unohtanut koko jutun, kuka tietää. :)

No päästiin kuitenkin safarille ja kokemus oli mieletön. Ei niinkään mönkkäreiden takia vaan niiden maisemien, joissa ajeltiin, huh! Mönkijät kulkivat max. noin 70km/h (ainakin Tuomaksella) ja kanat, koirat ja lampaat juoksivat henkensä edestä, kun meinasivat jäädä alle. Paikalliset aikuiset ja lapset vilkuttelivat meille matkan varrella ja lehmät tuijottivat ihmeissään 11 mönkijän letkaa. Käytiin katsomassa joku suolakaivos sekä inkojen "laboratorio", jossa olivat aikoinaan testailleet viljelykasvien menestyvyyttä eri korkeuksilla. Paluumatkalla Hannen käsi vähän kramppasi ja oja kutsui. Onneksi mitään ei käynyt ja vehjekin säilyi ehjänä, joten pienten naurujen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Kuvia ehkä näkyvissä palveluntarjoajan fb sivuilla: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10151787397965922&set=a.10151708848710922.1073741837.191336955921&type=3&theater

Tällaisissa maisemissa painettiin menemään

Melkein puolessa välissä matkaa

Turpo ja Urpo Inkojen laboratoriossa

Hanne kaahaa!

Illallisella käytiin porukalla ja Ruben oli bongannut erittäin hyvän ravintolan. Tehtiin itse Pisco sour paukut sekä syötiin ensimmäistä kertaa, ja luultavasti myös viimeisintä, marsua. Maku oli ihan ok, mutta kana on parempaa. :) Taas sai Suomipoika mainetta, kun Tuomas pisteli poskeen marsun pään. Pää on kuulemma paikallisten herkkua, mutta oppaamme Ruben kuitenkin kieltäytyi kunniasta.. Illallisen aikana myös selvisi, että oppaan passi on Limassa ja vanhentunut tai vanhentumassa, joten saapa nähdä miten matka jatkuu Bolivian puolelle reilun viikon päästä.

Hanne ja marsu

Tuomas pistelee marsun päätä suuhun

Illallisen jälkeen hiivittiin hotellille ja baarit säi jäädä, koska aamulla startataan kohti uutta paikkaa Sacred valleytä klo 07.30.

PS. Pitkästä aikaa laitettiin taas kuvia talteen, netti on täällä vaan tooosi hidas..